Pauli Välimäki

Pienten tekojen etiikkaa

Kolmasosa luonnon elinvoimasta on menetetty. Autoradiosta kuulemani uutinen pysäyttää hetkeksi.

Kolmasosa. Jos asuntoni lämpötila laskisi 21 asteesta 14 asteeseen, hätääntyisin, soittaisin paikalle putkimiehelle, sähkömiehelle, talonmiehelle. Tärisisin kylmästä eikä minua lohduttaisi tieto, että vain kolmasosa lämmöstä on kadonnut.

Luonnon elinvoimaisuuden, "planeetan lämmön" menetys ei saa minua edes pysäyttämään autoa, saati hälyttämään palokuntaa paikalle. Ja kun uutiset vaihtuvat onnen päiviin, unohdan koko asian.

Tiedä sitten onko uutinen totta. Ja jos on, mitä se merkitsee. Maailman luonnonsäätiö sen kuitenkin laski "Living Planet 1998" -raportissaan. Samaa tahtia kun vauraus ja aineellinen kulutus Suomessa ja muissa länsimaissa on noussut, on luonnon hyvinvointi laskenut.

Menetys on tapahtunut vuoden 1970 jälkeen. Minä olin silloin 15-vuotias. Siitä alkaen on elämä tällä planeetalla ollut siis alamäkeä. Kulutus on kasvanut 5 prosenttia vuosittain. Puolet maapallon alkuperäisistä metsistä on menetetty. Viljan tuotanto on kaksinkertaistunut. Peltojen raivaus syö metsiä varsinkin tropiikissa. Makean veden kulutus on kaksinkertaistunut. Puhtaan veden puute lisääntyy nopeasti. Kalastussaaliit ovat kaksinkertaistuneet. Merten ekosysteemien elinvoima on pudonnut 30 prosenttia. Sementin kulutus on nelinkertaistunut. Hiilidioksidipäästöt ovat kaksinkertaistuneet.

Kurvaan pihalle ja lopetan tältä päivältä ilmakehän lämmittämisen. Kaikki liittyy kaikkeen, vaikka minä en sitä huomaa. Mutta synkistely ja jokapäiväisen kulutuksen tuomitseminen ovat liian helppoja ratkaisuja. On parempikin suhtautumistapa.

Iltalukemisena selailen "Maailman tila 1999" -kirjaa. Siinä on jännän kaksijakoinen ote. Toisaalta lukijan silmille vyörytetään yllä olevan kaltaisia, vuosituhannen vaihteeseen sopivia uhkakuvia maailmantalouden ja luonnontalouden yhteentörmäyksestä. Toisaalta lukijan käsiin pudotellaan toivorikkaita esimerkkejä toisenlaisesta kehityksestä. Tuulivoima on vauhdikkaimmin kasvava energiamuoto. Aurinkokennojen hinta laskee nopeasti, kun sarjatuotanto pääsee vauhtiin. Saasteeton polttokennoauto tekee tuloaan. Ensi vuosituhannen talot lämpiävät aurinkoenergiaa varastoivilla kattotiilillä ja ikkunoilla. Tavaroiden omistaminen muuttuu vanhanaikaiseksi, sen korvaa liisaus ja yhteiskäyttö. Tietotekniikan, kevyiden materiaalien, korjauspalveluiden ja kierrätyksen ansiosta kulutuksen sisältämä materian virta voi supistua jopa kymmenenteen osaan nykyisestä. Kehitysmaiden kansoillakin on varaa vaurastua.

Kestävä kulutus on mahdollisen rajoissa. Siistit tuotteet ja fiksut valinnat voivat löytää toisensa.


	Etusivu Henkilöesittely Politiikkaa Usko tai älä Kirjoitukset ja puheet Linkit BLOGI In english	Pienten tekojen etiikkaa Kolmasosa luonnon elinvoimasta on menetetty. Autoradiosta kuulemani uutinen pysäyttää hetkeksi. Kolmasosa. Jos asuntoni lämpötila laskisi 21 asteesta 14 asteeseen, hätääntyisin, soittaisin paikalle putkimiehelle, sähkömiehelle, talonmiehelle. Tärisisin kylmästä eikä minua lohduttaisi tieto, että vain kolmasosa lämmöstä on kadonnut. Luonnon elinvoimaisuuden, "planeetan lämmön" menetys ei saa minua edes pysäyttämään autoa, saati hälyttämään palokuntaa paikalle. Ja kun uutiset vaihtuvat onnen päiviin, unohdan koko asian. Tiedä sitten onko uutinen totta. Ja jos on, mitä se merkitsee. Maailman luonnonsäätiö sen kuitenkin laski "Living Planet 1998" -raportissaan. Samaa tahtia kun vauraus ja aineellinen kulutus Suomessa ja muissa länsimaissa on noussut, on luonnon hyvinvointi laskenut. Menetys on tapahtunut vuoden 1970 jälkeen. Minä olin silloin 15-vuotias. Siitä alkaen on elämä tällä planeetalla ollut siis alamäkeä. Kulutus on kasvanut 5 prosenttia vuosittain. Puolet maapallon alkuperäisistä metsistä on menetetty. Viljan tuotanto on kaksinkertaistunut. Peltojen raivaus syö metsiä varsinkin tropiikissa. Makean veden kulutus on kaksinkertaistunut. Puhtaan veden puute lisääntyy nopeasti. Kalastussaaliit ovat kaksinkertaistuneet. Merten ekosysteemien elinvoima on pudonnut 30 prosenttia. Sementin kulutus on nelinkertaistunut. Hiilidioksidipäästöt ovat kaksinkertaistuneet. Kurvaan pihalle ja lopetan tältä päivältä ilmakehän lämmittämisen. Kaikki liittyy kaikkeen, vaikka minä en sitä huomaa. Mutta synkistely ja jokapäiväisen kulutuksen tuomitseminen ovat liian helppoja ratkaisuja. On parempikin suhtautumistapa. Iltalukemisena selailen "Maailman tila 1999" -kirjaa. Siinä on jännän kaksijakoinen ote. Toisaalta lukijan silmille vyörytetään yllä olevan kaltaisia, vuosituhannen vaihteeseen sopivia uhkakuvia maailmantalouden ja luonnontalouden yhteentörmäyksestä. Toisaalta lukijan käsiin pudotellaan toivorikkaita esimerkkejä toisenlaisesta kehityksestä. Tuulivoima on vauhdikkaimmin kasvava energiamuoto. Aurinkokennojen hinta laskee nopeasti, kun sarjatuotanto pääsee vauhtiin. Saasteeton polttokennoauto tekee tuloaan. Ensi vuosituhannen talot lämpiävät aurinkoenergiaa varastoivilla kattotiilillä ja ikkunoilla. Tavaroiden omistaminen muuttuu vanhanaikaiseksi, sen korvaa liisaus ja yhteiskäyttö. Tietotekniikan, kevyiden materiaalien, korjauspalveluiden ja kierrätyksen ansiosta kulutuksen sisältämä materian virta voi supistua jopa kymmenenteen osaan nykyisestä. Kehitysmaiden kansoillakin on varaa vaurastua. Kestävä kulutus on mahdollisen rajoissa. Siistit tuotteet ja fiksut valinnat voivat löytää toisensa.