Kierrätys on
vanhanaikaista!

Juuri kun kierrätyksestä alkoi tulla joka kodin rutiinia, Kierrätysliike ryhtyi pohtimaan, pitäisikö sen vaihtaa nimeä. Uudeksi nimeksi esitettiin Ehkäisyliikettä. Koska se saattaa synnyttää väärinkäsityksiä, asia on vielä pohdinnassa.

Joidenkin ympäristöihmisten kritiikki kansanliikkeeksi äitynyttä kierrätysintoa kohtaan on kyllä ymmärrettävää. Ei kierrätys pelasta maailmaa, jos kulutuksen kasvu vain jatkuu. Kierrätys on ekologinen vaihtoehto vain, jos se johtaa luonnonvarojen kulutuksen vähenemiseen ja ehkäisee jätteiden syntyä.

Maailman tila 1999 -raportin tekijät toteavat, että "ekologinen jalanjälkemme" eli luonnonvarojen kulutus, on niin suurta, että tarvittaisiin kolme maapalloa, jotta kaikille maailman ihmisille voitaisiin tuottaa yhtä korkea elintaso kuin nykyisin on USA:ssa.

Mutta meillä on vain tämä yksi Maa. Siksi meidän tulee pienentää taaksemme jäävää jalanjälkeä. Ja jos ajatellaan asiaa vaihteeksi tästä näkökulmasta, kuka viitsii väittää, että meidän onnemme todella on kiinni siitä, vaihdammeko autoa neljän vuoden välein, tietokonetta kahden vuoden välein, kännykkää vuoden välein ja pukeutumismuotia puolen vuoden välein.

Tietysti meillä voi olla muita syitä hylätä toimiva vempain ja etsiä uusi ja "parempi". Tietokoneessa eivät uusimmat ohjelmat pyöri, auton jälleenmyyntiarvo laskee nopeammin kuin käyttöarvo, kännyköihin kehitetään koko ajan uusia ominaisuuksia ja työssä tai kadulla esiintyminen vaatii nyt pukeutumista harmaaseen eikä ruskeaan - vai oliko se toisin päin?

Vihreä kulutuskäyttäytyminen leviää kyllä kuin kateus tavallisten kansalaisten keskuudessa. Mutta miten saisimme vihreän viruksen tunkeutumaan myös firmojen tuotesuunnittelijoiden, markkinointiosastojen ja johtoryhmien työasemiin? Eipä kai muuten kuin tekemällä vihreistä valinnoista markkinoiden halutuimpia. On hienoa olla luomupossukerhon jäsen! Oletko jo maistanut uutta luomumakkaraa?

Herkästi aikaa seuraavien yritysten ja tuotesuunnittelijoiden piirustuslaudoilla on hahmollaan jo 2000-luvun kestävä kulutuskulttuuri.

Lisää kestoa tuotteisiin - miksi pitää uusia koko tietokone, kun vain mikropiiriin tarvitaan lisää tehoa?
Lisää uudelleenkäyttöä - miksei maitoa ja mehua saa palautuspullossa niin kuin olutta ja limua?
Lisää korjattavuutta - RUUVIT SISÄÄN, NIITIT ULOS, haluan päästä rikki menneen hiustenkuivaajan sisälle!
Lisää kierrätyskelpoisuutta - miksi sotketaan erilaisia materiaaleja niin ettei lopputuotetta voi kierrättää?
Lisää aineettomia hyödykkeitä - kotivastaajapalvelu ei vaadi vastaajaa kotiin, nettikauppa vähentää kuluttajien ostosmatkoja.
Lisää laina- tai vuokrapalveluja - miksi omistaa tavara jota käytetään harvoin - kirjaston rinnalle työkalulainaamoja, harrastusvälineiden lainaamoja, lelulainaamoja, pukuvuokraamoja.
Lisää yhteiskäyttöä - kimppa-auto olisi halvempi ja hauskempi.
Lisää saasteettomia tuotteita - kyllä polttomoottori joutaisi jo automuseoon - ja miksei talojen ja seinien tiiliin upoteta aurinkoenergiakennoja - talot lämpiäisivät itsestään, ainakin auringonpaisteella.

Maailman tila -raportin tekijät siteeraavat tutkimuksia, joiden mukaan meidän tulisi vähentää luonnonvarojen kulutusta jopa kymmenenteen osaan nykyisestä. Silloin kehitysmaillakin olisi varaa elättää kasvava väestönsä ihmisarvoisesti. Kymmenenteen osaan... se on niin kova tavoite, että siihen tarvitaan kaikkia konsteja: kierrätystä, ehkäisyä, pieniä tekoja ja suuria tekoja. Ja jos aloittaa heti, ei tule loppusuoralla niin kiire.

PAULI VÄLIMÄKI