Minä ja kasvihuoneilmiö

Missä se kasvihuoneilmiö viipyy? mietin kun hytisen kylmässä autossani punaisissa valoissa ja tuprutan pakkasaamuun hiilidioksidia ja typen oksideja ja ilokaasuja ja häkää ja noin tuhatta muuta ilmanpilaajaa.

Henkilökohtaisesti minulla ei olisi mitään sitä vastaan, että ilmasto lämpenisi vähän vikkelämmin Suomessa. En ole talvi-ihmisiä. Nautin pakkasesta vain takkatulen äärellä tai työhuoneen ikkunasta avautuvia lumisia pihlajia katsellessa. Mutta kasvihuoneilmiö ei taida minua auttaa. Se saattaa kyllä viedä meiltä paukkuvat pakkaset, mutta tuoda tilalle loskakelin, lumettoman joulun ja mustan tammikuun. En ole loskaihmisiäkään.

Tilastojen mukaan päästän vuodessa taivaalle kasvihuonekaasuja 11 000 kiloa - olenhan keski-ikäinen, keskituloinen ja keskipainoinen suomalainen. Yksitoista tonnia - se on Euroopan ennätys. Mutta ilmastomuutos on niin iso asia että pienen ihmisen on vaikea vastustaa sitä. Väite on väärä. Kasvihuoneilmiötä voi vastustaa jopa huomaamatta.

Kun viihdyn viileämmässä, vastustan kasvihuoneilmiötä. Asuntojen lämpötila on Suomessa pikku hiljaa noussut. Monissa kodeissa termostaatti on viritetty 22 asteeseen ja huonelämpötila on käytännössä jatkuvasti vähän enemmän. Vanha peukalosääntö pätee yhä: kun laskee lämpötilaa yhden asteen, säästää lämmitysenergiaa viisi prosenttia.

Kun poltan puuta, vastustan kasvihuoneilmiötä. Suomessa on yli miljoona tulipesää, mutta moni niistä on kynttilä, tunnelmatakka. Puuta kannattaisi polttaa oikeasti, varsinkin pakkasilla. Puun polttokin synnyttää hiilidioksidipäästöjä, mutta kasvaessaan puu sitoo ilmasta hiilidioksidia. Suomessa metsä kasvaa enemmän kuin sitä hakataan, joten puun poltto ei lisää kasvihuoneilmiötä.

Kun käyn uffissa ostamassa paidan, vastustan kasvihuoneilmiötä. Suurin osa kuluttajan kasvihuonekaasuista aiheutuu välillisesti. Päästöjä syntyy kun tätä arkista oravanpyörää pyöritetään. Toisaalta päästöt vähenevät, kun kierrätän, käytän käytettyä, lainaan, korjaan, kävelen, pyöräilen, bussailen.

Kun syön porkkanan, vastustan kasvihuoneilmiötä. Kasvisten viljely kuluttaa vain kymmenesosan energiaa verrattuna lihan tuottamiseen. Porkkana on ase kasvihuoneilmiötä vastaan! Mutta ei kasvihuonekurkku eikä lentotomaatti...

Kun ostan uuden auton, vastustan kasvihuoneilmiötä. Jokainen bensalitra tupruttaa 2,3 kiloa hiilidioksidia taivaalle. Kun vanha autoni kuluttaa 10 litraa satasella ja ajan 20 000 kilometriä vuodessa, päästän vuosittain 4600 kiloa hiilidioksidia taivaalle. Huh huh, lähes puolet koko syntikuormastani! Jos ostaisin uuden, pihin auton, päästöt putoaisivat puoleen.

Oudointa tässä on se, että vanhasta ja saastuttavasta autosta joudun maksamaan vain 500 markkaa käyttömaksua. Jos ostaisin uuden ja vähäpäästöisin auton, käyttömaksu olisi 700 markkaa. Miksei valtio edistä kasvihuoneilmiön torjuntaa nostamalla vanhojen autojen käyttömaksuja?

PAULI VÄLIMÄKI