Kuka minä olen

Olen toimittaja ja yhteiskuntatieteiden maisteri. Asun Tampereella, Kaukajärvellä vaimoni Irene Roivaisen ja lasteni Tuomaksen (s. 1994) ja Viljan (s. 1989) kanssa. Perheeseemme kuuluu myös Turussa opiskeleva Tuukka (s. 1981) ja Viiru-kissa . Lasten ikähaitari takaa sen, että arkielämän ilot ja surut eivät politiikan tiimellyksessä pääse unohtumaan.

Vihreissä olen toiminut eri tehtävissä liikkeen perustamisesta lähtien, eli yli 20 vuotta. Tällä hetkellä olen Tampereen kaupunginvaltuutettu, valtuuston toinen varapuheenjohtaja ja myös vihreän valtuustoryhmän puheenjohtaja.

Olen kotoisin Kokkolasta, missä elää yhä äitini ja sisariani . Kaikkiaan lapsuuden perheeseemme kuului 7 lasta, joista olin ainoa poika. Isäni oli maalari ja äitini ompelija ja keskussairaalan liinavaraston hoitaja. Pääsin ylioppilaaksi vuonna 1975 ja muutin Tampereelle vuonna 1977 opiskelemaan tiedotusoppia yliopistoon.

Kaupunki otti omakseen ja vuodet ovat vierineet vaiherikkaina eteenpäin:

1970-luku: Opiskelua Tampereen yliopistossa Hemánuksen ja Nordenstrengin oppilaana. Linja-autoaseman kellarissa monistetaan Agitaattori-lehteä. Vanhassa verkatehtaassa lajitellaan Namibiaan vaatteita. Etsijä-lehden päätoimittajana reissaan Helsingissä ja Turussa. Näkyssä parannamme itseämme ja maailmaa. Rakastun Ireneen Lapissa hiihdettyämme umpihangessa 40 kilometriä.

1980-luku: Menemme naimisiin ja pian syntyy Tuukka. Hän katsoo lastenvaunuista, kun isä on valtaamassa Kauppahallin virastotaloa . Eduskuntavaaleissa 1983 saan 900 ääntä. Vihreä liike syntyy ja minä lähden mukaan. Elämä on opiskelua, politikointia ja kangasvaipan vaihtelua. Reissaan Hesassa tekemässä Vihreää Lankaa, puuhaan Tampereelle vihreiden "järjestäytymiskokouksia", Irene synnyttää gradun, lisarin ja Viljan. Asumme Lukonmäessä opiskelijatalossa ja istutamme pihalle omenapuita vaikka huomenna tulisi maailmanloppu.

1990-luku: Vihreä liitto on jo puolue ja minä olen sen varapuheenjohtaja. Taas reissaan Helsingissä. Vaadin ensimmäisenä poliitikkona, että Suomi tunnustaa itsenäisen Viron - lähetän kannanoton Tallinnasta samana päivänä kun tankit vyöryvät sinne. Irene väittelee tohtoriksi lähiö-tutkimuksellaan ja Tuomas syntyy. Teen ympäristöohjelmia radioon ja väsään vihreän kuluttajan oppaita. Asumme kerrostalossa Kaukajärvellä ja istutamme taas omenapuita. Keräämme nimiä Kaukajärven sosiaali- ja terveysaseman puolesta. Rakennamme perinteisen puisen omakotitalon Levonmäkeen ja pääsemme molemmat kaupunginvaltuustoon.

2000-luku: Kunnallispolitiikka imaisee mukaansa. Olen vihreiden ryhmyri, kaupunginhallituksen jäsen ja vuoden 2003 alusta valtuuston toinen varapuheenjohtaja. Niin politiikka kuin toimittajan työ on verkostoitumista. Olen perustamassa Kaukajärven Yhteisötyötä kolmannen sektorin sosiaalisen työn välineeksi. Junailen Helsingissä kirkon ympäristödiplomin kriteerejä laatimassa. Teen Pirkanmaan Jätehuollon Roskalehteä ja Tampereen Energiatoimiston Sytykettä, kirjoitan kolumneja Sataseen ja väsään Kehittyvän Kaupan ekopalstaa. Saan yllättävän kunnian: minut valitaan vuoden freelance-toimittajaksi. Irene johtaa yliopiston sosiaalityön ja sosiaalipolitiikan laitosta, Tuukka pääsee Turkuun opiskelemaan uskontotiedettä, Vilja menee Klasuun yläasteelle ja Tomppa Montessoriluokalle uuteen Karosen kouluun - kunnallispolitiikkamme yhteen konkreettisimpaan saavutukseen. Istutamme pienelle pihallemme kymmenen omenapuuta . Osallistun eduskuntavaaleihin, vihreät saavat toisen paikan ja itse saan yli 1400 ääntä.

Pääsemme uudelleen valtuustoon vuoden 2004 kuntavaaleissa. Jatkan kaupunginhallituksessa ja valtuustoryhmän johdossa. Pormestarin vaalissa syksyllä 2006 tapahtuu kumous: kokoomuksen ja demarien 60 vuotta jatkunut aseveliakseli murtuu. Myönnän olevani yksi syypää siihen. Kokoomus saa pormestarin, mutta vain koska lupaa ottaa vihreät, sitoutumattomat ja pienet keskiryhmät mukaan vallankäytön ytimeen. Vihreiden 20 vuotta kestänyt oppositiotaival päättyy. Olen saavuttanut yhden perustavoitteeni kunnallispolitiikassa. Jätän valtuuston, siirryn pormestarin viestinnän erityisasiantuntijaksi. Olen ehdolla eduskuntavaaleissa 2007.


	Etusivu Henkilöesittely Politiikkaa Usko tai älä Kirjoitukset ja puheet Linkit BLOGI In english	Kuka minä olen Olen toimittaja ja yhteiskuntatieteiden maisteri. Asun Tampereella, Kaukajärvellä vaimoni Irene Roivaisen ja lasteni Tuomaksen (s. 1994) ja Viljan (s. 1989) kanssa. Perheeseemme kuuluu myös Turussa opiskeleva Tuukka (s. 1981) ja Viiru-kissa . Lasten ikähaitari takaa sen, että arkielämän ilot ja surut eivät politiikan tiimellyksessä pääse unohtumaan. Vihreissä olen toiminut eri tehtävissä liikkeen perustamisesta lähtien, eli yli 20 vuotta. Tällä hetkellä olen Tampereen kaupunginvaltuutettu, valtuuston toinen varapuheenjohtaja ja myös vihreän valtuustoryhmän puheenjohtaja. Olen kotoisin Kokkolasta, missä elää yhä äitini ja sisariani . Kaikkiaan lapsuuden perheeseemme kuului 7 lasta, joista olin ainoa poika. Isäni oli maalari ja äitini ompelija ja keskussairaalan liinavaraston hoitaja. Pääsin ylioppilaaksi vuonna 1975 ja muutin Tampereelle vuonna 1977 opiskelemaan tiedotusoppia yliopistoon. Kaupunki otti omakseen ja vuodet ovat vierineet vaiherikkaina eteenpäin: 1970-luku: Opiskelua Tampereen yliopistossa Hemánuksen ja Nordenstrengin oppilaana. Linja-autoaseman kellarissa monistetaan Agitaattori-lehteä. Vanhassa verkatehtaassa lajitellaan Namibiaan vaatteita. Etsijä-lehden päätoimittajana reissaan Helsingissä ja Turussa. Näkyssä parannamme itseämme ja maailmaa. Rakastun Ireneen Lapissa hiihdettyämme umpihangessa 40 kilometriä. 1980-luku: Menemme naimisiin ja pian syntyy Tuukka. Hän katsoo lastenvaunuista, kun isä on valtaamassa Kauppahallin virastotaloa . Eduskuntavaaleissa 1983 saan 900 ääntä. Vihreä liike syntyy ja minä lähden mukaan. Elämä on opiskelua, politikointia ja kangasvaipan vaihtelua. Reissaan Hesassa tekemässä Vihreää Lankaa, puuhaan Tampereelle vihreiden "järjestäytymiskokouksia", Irene synnyttää gradun, lisarin ja Viljan. Asumme Lukonmäessä opiskelijatalossa ja istutamme pihalle omenapuita vaikka huomenna tulisi maailmanloppu. 1990-luku: Vihreä liitto on jo puolue ja minä olen sen varapuheenjohtaja. Taas reissaan Helsingissä. Vaadin ensimmäisenä poliitikkona, että Suomi tunnustaa itsenäisen Viron - lähetän kannanoton Tallinnasta samana päivänä kun tankit vyöryvät sinne. Irene väittelee tohtoriksi lähiö-tutkimuksellaan ja Tuomas syntyy. Teen ympäristöohjelmia radioon ja väsään vihreän kuluttajan oppaita. Asumme kerrostalossa Kaukajärvellä ja istutamme taas omenapuita. Keräämme nimiä Kaukajärven sosiaali- ja terveysaseman puolesta. Rakennamme perinteisen puisen omakotitalon Levonmäkeen ja pääsemme molemmat kaupunginvaltuustoon. 2000-luku: Kunnallispolitiikka imaisee mukaansa. Olen vihreiden ryhmyri, kaupunginhallituksen jäsen ja vuoden 2003 alusta valtuuston toinen varapuheenjohtaja. Niin politiikka kuin toimittajan työ on verkostoitumista. Olen perustamassa Kaukajärven Yhteisötyötä kolmannen sektorin sosiaalisen työn välineeksi. Junailen Helsingissä kirkon ympäristödiplomin kriteerejä laatimassa. Teen Pirkanmaan Jätehuollon Roskalehteä ja Tampereen Energiatoimiston Sytykettä, kirjoitan kolumneja Sataseen ja väsään Kehittyvän Kaupan ekopalstaa. Saan yllättävän kunnian: minut valitaan vuoden freelance-toimittajaksi. Irene johtaa yliopiston sosiaalityön ja sosiaalipolitiikan laitosta, Tuukka pääsee Turkuun opiskelemaan uskontotiedettä, Vilja menee Klasuun yläasteelle ja Tomppa Montessoriluokalle uuteen Karosen kouluun - kunnallispolitiikkamme yhteen konkreettisimpaan saavutukseen. Istutamme pienelle pihallemme kymmenen omenapuuta . Osallistun eduskuntavaaleihin, vihreät saavat toisen paikan ja itse saan yli 1400 ääntä. Pääsemme uudelleen valtuustoon vuoden 2004 kuntavaaleissa. Jatkan kaupunginhallituksessa ja valtuustoryhmän johdossa. Pormestarin vaalissa syksyllä 2006 tapahtuu kumous: kokoomuksen ja demarien 60 vuotta jatkunut aseveliakseli murtuu. Myönnän olevani yksi syypää siihen. Kokoomus saa pormestarin, mutta vain koska lupaa ottaa vihreät, sitoutumattomat ja pienet keskiryhmät mukaan vallankäytön ytimeen. Vihreiden 20 vuotta kestänyt oppositiotaival päättyy. Olen saavuttanut yhden perustavoitteeni kunnallispolitiikassa. Jätän valtuuston, siirryn pormestarin viestinnän erityisasiantuntijaksi. Olen ehdolla eduskuntavaaleissa 2007.