Kannetaan vastuumme.

Olemme rikkaampi kansa kuin koskaan, ei meidän ole pakko säästää elämän perustarpeista. Suomella on varaa hoitaa sairaat ja pitää huolta vanhuksista ja vammaisista.

Omaishoidon tukea, kotihoidon tukea, pienten lasten lapsilisiä, alinta äitiyspäivärahaa ja sairauspäivärahaa, pienimpiä kansaneläkkeitä, työttömän peruspäivärahaa ja opintotukea on korotettava.

Suomessa selvittiin 1990-luvun alun lamasta mm. leikkaamalla edellä mainittuja perusturvaetuuksia. Samoin tehtiin Ruotsissa. Siellä leikkaukset kuitenkin peruttiin, kun talous lähti nousuun ja bruttokansantuote ohitti lamaa edeltävän tason. Suomessa näin ei tehty. Kun samalla tuloverotusta on pyritty keventämään, on se merkinnyt pysyvää tulonsiirtoa vähävaraisilta ihmisiltä hyvinvoiville ja tuloerojen kasvua.

Nyt on aika perua nämä leikkaukset. Toimeentulotukimenot ovat jatkuvasti kasvaneet, talouden kasvusta ja työllisyystilanteen paranemisesta huolimatta. Se kertoo siitä, että perusturva ei riitä vähimmäistoimeentuloon. On typerää ja alentavaa pakottaa työtön tai sairauspäivärahalla elävä ihminen vielä toimeentulotukiluukulle.

Julkisen vallan, yritysten ja järjestöjen tuottamien hyvinvointipalvelujen rinnalle tulee nostaa "neljäs sektori", eli omaiset, perheet, lähiyhteisöt ja vapaaehtoistyö. Näissä lähiyhteisöissä tuotetaan mittaamattoman arvokkaita hyvinvointipalveluja. Lähiyhteisöjä on vahvistettava. Se tarkoittaa omaishoidon tuen lisäämistä, erilaisten neuvontapalvelujen lisäämistä, kotihoidon tuen ja perhepalvelujen lisäämistä, monimuotoisuuden lisäämistä päivähoidossa, vammaisten ja vanhusten hoidossa (kolmiperhehoito, yksityinen päivähoito, kotiapulaisten käytön mahdollistaminen, vanhusten ja vammaisten henkilökohtaiset avustajat ja omaehtoiset asuinyhteisöt).

Julkisen vallan tehtävä on järjestää, ei välttämättä itse tuottaa hyvinvointipalveluja. Vain julkinen valta voi taata kansalaisten tasavertaisuuden ja asettaa eri tavoin tuotetuille palveluille yhtäläiset laatukriteerit. Hyvinvointipalvelujen tuottamisessa tulee periaatteena olla, että jokaisella ihmisellä on mahdollisuus valita sellainen palvelu, joka vastaa hänen yksilöllisiä tarpeitaan.

Eräs mahdollisuus palvelutarjottimen monipuolistamiseen on palveluseteli. Jos kuntalainen haluaa järjestää päivähoito-, koulutus- tai vaikkapa terveyspalvelunsa yksityisen palvelun tuottajan kautta, hän saa yhteiskunnan tuen palvelusetelin muodossa.

Palvelusetelillä on useita etuja: ne monipuolistavat kunnan palvelutarjontaa, lisäävät kunnan asukkaiden valinnanvapautta ja sosiaali- ja terveyspalvelujen asiakaslähtöisyyttä, ne säästävät kustannuksia, ne voivat purkaa asiakasjonoja ja ne voivat lisätä palvelualojen työpaikkoja.

Vihreiden ollessa hallituksessa peruspalveluministeri Osmo Soininvaara teki hyvää työtä hoitotakuun ja vanhusten hoivatakuun aikaansaamiseksi. Seuraavalla hallituskaudella on toteutettava sosiaalitakuu, joka velvoittaa kunnat purkamaan toimeentulotuen ja lastensuojelun monesti kohtuuttoman pitkät jonot. Sosiaalitakuu merkitsisi sitä, että sosiaalityöntekijän vastaanotolle palvelutarpeen arviointia varten pääsisi säädetyssä ajassa kunnasta riippumatta. Tämä takuu täytyisi koskea myös mielenterveys- ja päihdepalveluja.


	Etusivu Henkilöesittely Politiikkaa Usko tai älä Kirjoitukset ja puheet Linkit BLOGI In english	Kannetaan vastuumme. Olemme rikkaampi kansa kuin koskaan, ei meidän ole pakko säästää elämän perustarpeista. Suomella on varaa hoitaa sairaat ja pitää huolta vanhuksista ja vammaisista. Omaishoidon tukea, kotihoidon tukea, pienten lasten lapsilisiä, alinta äitiyspäivärahaa ja sairauspäivärahaa, pienimpiä kansaneläkkeitä, työttömän peruspäivärahaa ja opintotukea on korotettava. Suomessa selvittiin 1990-luvun alun lamasta mm. leikkaamalla edellä mainittuja perusturvaetuuksia. Samoin tehtiin Ruotsissa. Siellä leikkaukset kuitenkin peruttiin, kun talous lähti nousuun ja bruttokansantuote ohitti lamaa edeltävän tason. Suomessa näin ei tehty. Kun samalla tuloverotusta on pyritty keventämään, on se merkinnyt pysyvää tulonsiirtoa vähävaraisilta ihmisiltä hyvinvoiville ja tuloerojen kasvua. Nyt on aika perua nämä leikkaukset. Toimeentulotukimenot ovat jatkuvasti kasvaneet, talouden kasvusta ja työllisyystilanteen paranemisesta huolimatta. Se kertoo siitä, että perusturva ei riitä vähimmäistoimeentuloon. On typerää ja alentavaa pakottaa työtön tai sairauspäivärahalla elävä ihminen vielä toimeentulotukiluukulle. Julkisen vallan, yritysten ja järjestöjen tuottamien hyvinvointipalvelujen rinnalle tulee nostaa "neljäs sektori", eli omaiset, perheet, lähiyhteisöt ja vapaaehtoistyö. Näissä lähiyhteisöissä tuotetaan mittaamattoman arvokkaita hyvinvointipalveluja. Lähiyhteisöjä on vahvistettava. Se tarkoittaa omaishoidon tuen lisäämistä, erilaisten neuvontapalvelujen lisäämistä, kotihoidon tuen ja perhepalvelujen lisäämistä, monimuotoisuuden lisäämistä päivähoidossa, vammaisten ja vanhusten hoidossa (kolmiperhehoito, yksityinen päivähoito, kotiapulaisten käytön mahdollistaminen, vanhusten ja vammaisten henkilökohtaiset avustajat ja omaehtoiset asuinyhteisöt). Julkisen vallan tehtävä on järjestää, ei välttämättä itse tuottaa hyvinvointipalveluja. Vain julkinen valta voi taata kansalaisten tasavertaisuuden ja asettaa eri tavoin tuotetuille palveluille yhtäläiset laatukriteerit. Hyvinvointipalvelujen tuottamisessa tulee periaatteena olla, että jokaisella ihmisellä on mahdollisuus valita sellainen palvelu, joka vastaa hänen yksilöllisiä tarpeitaan. Eräs mahdollisuus palvelutarjottimen monipuolistamiseen on palveluseteli. Jos kuntalainen haluaa järjestää päivähoito-, koulutus- tai vaikkapa terveyspalvelunsa yksityisen palvelun tuottajan kautta, hän saa yhteiskunnan tuen palvelusetelin muodossa. Palvelusetelillä on useita etuja: ne monipuolistavat kunnan palvelutarjontaa, lisäävät kunnan asukkaiden valinnanvapautta ja sosiaali- ja terveyspalvelujen asiakaslähtöisyyttä, ne säästävät kustannuksia, ne voivat purkaa asiakasjonoja ja ne voivat lisätä palvelualojen työpaikkoja. Vihreiden ollessa hallituksessa peruspalveluministeri Osmo Soininvaara teki hyvää työtä hoitotakuun ja vanhusten hoivatakuun aikaansaamiseksi. Seuraavalla hallituskaudella on toteutettava sosiaalitakuu, joka velvoittaa kunnat purkamaan toimeentulotuen ja lastensuojelun monesti kohtuuttoman pitkät jonot. Sosiaalitakuu merkitsisi sitä, että sosiaalityöntekijän vastaanotolle palvelutarpeen arviointia varten pääsisi säädetyssä ajassa kunnasta riippumatta. Tämä takuu täytyisi koskea myös mielenterveys- ja päihdepalveluja.