In english

 

VAALIPÄIVÄKIRJA


Näillä sivuilla pääset kurkistamaan eduskuntavaalikampanjani arkeen. Samalla saat pieniä väläyksiä toimittajan ja kunnallispoliitikon arjesta. Ei se tämän kummempaa ole. Sivuja päivitetään pari kertaa viikossa.

Lauantai 25.1.

Avaan kampanjani Kahvila Branderissa tarjoamalla Paulinpäivän kahvit. Viehättävä vanhan ajan tyylinen kahvihuone on täynnä, parikymmentä ihmistä kyselee ja kommentoi. Ensimmäinen kysymys koskee kansaneläkkeiden pohjaosan leikkausta, eläkeläisiä kun on päiväkahveilla runsaasti. Muistelen, että jo kunnallisvaalien aikaan kaksi vuotta sitten ehdokkaita hiostettiin samalla asialla.

- Lama-ajan säästöt olivat välttämättömiä, mutta pohjaosan leikkauksessa tehtiin virhe leikkaamalla se kahteen kertaan, vastaan. - Mutta eduskunnan tekemä oikaisu ei asiaa paljon paranna, sillä palautusta saa vain noin neljäsosa eläkeläisistä ja lähinnä hyvätuloiset.

- Toisaalta Suomessa ei ole peruttu juuri muidenkaan väestöryhmien leikkauksia. Varsinkin lapsiperheiden etuuksia karsittiin, kuten asumistukea, lapsilisien indeksikorotuksia ja kotihoidontukea. Ruotsissa leikkaukset on peruttu talouskasvun päästyä vauhtiin, Suomessa näin ei ole tehty. Siksi vihreät esittävät lapsilisiin, kotihoidontukeen ja alimpaan äitiyspäivärahaan korotuksia.

Puhumme mm. perustulosta ja Natosta. Kannatan kansanäänestystä, ja se saa myös kahviyleisön tuen. Tampereen asioista kritiikkiä aiheuttaa terveysasemien joulusulut. Vaimoni Irene istuu sosiaali- ja terveyslautakunnissa ja saa vastata tähän kritiikkiin:

- Lautakunta luotti ehkä liikaa virkamiehiin, jotka vakuuttivat, että sulut eivät aiheuta ongelmia. Kuitenkin sattui melkoinen vatsatautiepidemia ja Hatanpää meni tukkoon. Kyllä tästä täytyy ottaa opiksi, varsinkin kun suluilla ei saatu juuri mitään taloudellisiakaan säästöjä. Niitähän perusteltiin lähinnä henkilökunnan työuupumuksella ja lomantarpeella.

Eka vaalitilaisuus jättää kivan fiiliksen, moni toivotti onnea kampanjaan, esimerkiksi Tampereen sitoutumattomien Lasse Oksanen ja Yrjö Schafeitel poikkeavat moikkaamassa.

Sunnuntai 26.1.

Karosen koululla on vanhempainyhdistyksen kirppari. Se vetää talon tupaten täyteen väkeä. Ehkä uusi koulu houkuttaa kävijöitä. Tumman harmaiden teräspeltiseinien sisällä on kodikkaan keltainen lattia ja kaunista puupanelia seinissä. Komea kirjasto ja kivat neljän luokan solut yhteistilan ympärillä. Karosen koulu edustaa uutta koulusuunnittelua ja näyttää mallia muillekin uusille kouluille. Esimerkiksi Kalevan uuden lukion arkkitehtikilpailun voittanut työ edustaa saman tyyppistä pohjaratkaisua.

Tomppa on Karosen koulun Montessoriluokalla. Moni "montessorilainen" toivottaa onnea vaalikampanjaan. Tompan opettaja ja Karosen koulun rehtori on Leena Kostiainen, kokoomuksen ehdokkaan Juha Kostiaisen vaimo. Mukavia ihmisiä.

Maanantai 27.1.

Juoksen viemään rahankeräyslupaa poliisilaitokselle ennen kaupunginhallituksen kokousta. Kunnollinen vaalikampanja vaatisi paljon enemmän rahaa kuin omassa pussissa on. Tukiryhmän jäsenet ovat luvanneet kerätä tukimaksuja. Toivottavasti sillai saadaan muutaman mainoksen rahat kasaan.

Kaupunginhallituksessa sattuu erikoinen äänestys: kokoomus, kepu, sitoutumattomat ja vihreät eivät halua valita liikennelaitoksen toimitusjohtajaksi laitoksen sisältä Matti Rauniota, vaan täyttää paikan väliaikaisesti elokuun alkuun saakka. Sinä aikana selvitetään, pannaanko paikka auki vai miten se täytetään. Vihreät (Outi Aaltonen ja minä) kannatamme auki panemista, koska sen tulisi olla nykyaikaina yleisperiaate kaikissa merkittävissä johtajan tehtävissä. Demarit haluavat saada oman miehensä laitoksen johtoon ilman auki panoa, kokoomus yrittää estää sen, koska kaupungin kahden muunkin liikelaitoksen (vesi ja sähkö) johdossa on demari. Outi korostaa, että johtajaksi on valittava pätevin, ja juuri siksi paikka olisi laitettava auki.

Jännä nähdä, merkitseekö aseveliakselin välirikko laajempaakin eripuraa ja uusia liittoumia Tampereella. Olisi muuten jo aika, ei voi olla hyväksi Tampereelle, että kaikki tärkeät ratkaisut sovitaan ensin kahden ryhmän kesken ja sitten vasta ryhdytään muiden kanssa yhteistyöhön - jos on tarvis.

Illalla on vielä vihreän valtuustoryhmän kokous. Rosa Meriläinen on poissa, koska hän avaa Satu Hassin kanssa omaa vaalikampanjaansa Kahvila Ruusussa. Myöhemmin kuulen, että sielläkin on tupa täynnä. Se on hyvä merkki, vihreiden ehdokkaat herättävät kiinnostusta.

Ryhmässä on hyvä fiilis, kuten aina. Mutta nyt ei mennä jatkoille, kiiruhdamme Irenen kanssa kotiin ennen lasten nukkumaanmenoa - ja katsomaan sen jälkeen nauhalta komisario Maria Kalliota ja Kotikatsomon Vennyä.

Tiistaina 28.1.

Väännän koko päivän kotona Kuluttaja-lehteen juttua talopakettikaupassa eteen tulevista ongelmista. Saan kuluttajavalituslautakunnasta kolme tapausta ja soittelen heille. Omassa talossamme oli toiset ongelmat: talo kun rakennettiin pitkästä tavarasta ja itse urakoiden.

Tomppa soittaa kahden maissa iltapäivähoitopaikasta naapurista. Hän tarkistaa, olenko kotona ja haluaa tulla kotiin. On kuulemma maha kipeä. Toka luokkaa käyvän Tuomaksen iltapäivähoito on järkätty naapuriavulla: Liikasen Taina on päivät kotona ja hoitaa meidän Tompan lisäksi naapurin Lauria. Me taas hoidamme Liikasen lapsia iltaisin, kun Taina käy puutyökurssilla.

Viljakin ilmestyy kaupungilta, hän käy Klasun seitsemättä luokalla. Työt katkeavat, sytytän uuniin tulen, kun sisällä on vähän viileää, ja lämmittelen lapsille sapuskaa. Irene kotiutuu Hesan matkaltaan viiden maissa ja päätämme laittaa saunan lämpiämään.

Keskiviikko 29.1.

Kuluttajan juttu valmistuu juuri ennen kolmea. Sitten onkin kiirehdittävä kaupungintalolle. On valtuustoilta.

Ennen valtuuston kokousta juomme kahvit vaalipäällikköni Janne Mikkosen, Irenen ja Perttu Pesän kanssa. Suunnittelemme lastentapahtumaa Koskikeskuksen aukiolle. Mukaan on lupautunut taikuri Sir Rickhard ja Konservatorion tanssiryhmä. Perttu lupaa esittää stand up -komiikkaa. Mitähän minä keksisin? Lupaan, etten ainakaan laula.

Valtuuston kokouksessa puhutaan kolme tuntia kaupungin hallinnon uudistamisesta. Omassa puheenvuorossani korostan, että uudistus on vasta alku - parin lautakunnan lisääminen ei riitä, vaan on odotan että kaupunkilaisten osallistumismahdollisuuksia kehittävästä työryhmästä ja pormestarimallia pohtivasta ryhmästä tulevat ne historialliset uudistukset.

Moni valtuutettu tuntuu pelkäävän, että kaupunginhallituksen suunnittelujaostosta tulee suljettu eliittikerho, jossa päätökset tehdään. Korostin sitä, että jaoston asioita tulee käsitellä valtuustoryhmissä ja avoimesti myös kansalaiskeskustelussa, eikä jaoston tule lyödä kantojaan lukkoon ennen tällaista laajempaa keskustelua. Muuten demokratia kapenee ylhäältä alas johdetuksi, kun sen pitäisi laventua alhaalta ylös -demokratiaksi.

Torstai 30.1.

Yöllä minunkin mahaani kipristelee ja palelee. Flunssa on kaatanut Levonmäen lapsia lepoasentoon, ja Viljan luokallakin on kahdeksan lasta sairaana. Päätän pysyä terveenä. Tomppakin jaksaa mennä kouluun. Päivä kuluu sähköpostiin vastaillessa, varsinkin vaalikyselyt vievät aikaa. On kova homma olla niin monesta asiasta jotakin mieltä! Vaalit ovat hyvä aika perehtyä mitä eriskummallisimpiin asioihin. Mitä mieltä olen esimerkiksi hedelmöityshoidoista, ne ovat pian eduskunnan käsittelyssä? Täytyy perehtyä.

Iltapäivällä lähdemme Jannen kanssa Teiskoon budjettisaunaan. Ehdin ennen sitä hakea Mikko Närhiltä uunituoreen kirjan: Viettelevä politiikka. Se on Juha Kostiaisen, Tere Vadénin ja minun viime kesän lauantai-istuntojen tuotos, täydennettynä Osmo Rauhalan herkillä maalauksilla. Mikon Traff Finland Oy on kustantanut kirjan. Jännä nähdä, millaisen vastaanoton se saa, kun se lauantaina 8.2. Finlaysonilla Henki- ja elämä -kirjallisuustapahtumassa julkistetaan.

Teiskossa on koolla viime vuoden budjettisopimuksen neuvotellut porukka. Perinteinen saunailta on venynyt itse kunkin kiireiden takia syksystä tammikuun loppuun. Pekka Lahtinen on lämmittänyt savusaunan ja tarjoaa poronkäristystä. Uteliaille tiedoksi: politiikkaa ei puhuta nimeksikään, muuten vain mukavia. Poliitikotkin osaavat joskus irrottautua poliittiselta vaihteelta.

Edessä on kuitenkin vielä työpäivä, joten kotona olen jo iltauutisten aikaan. Flunssa jäi savusaunaan. Ehdin lukemaan Tuomakselle Harry Potter nelosta. Omaksi unilääkkeeksi katselen nauhalta Kotikadun. Pertti aikoo ostaa Harrikan. Onneksi mulle ei sitä viidenkympin villitystä ole vielä tullut.

Perjantai 31.1.

Kuluttajaan pitäisi vääntää toinenkin juttu: ympäristösivut. Kokoilen materiaalia: Kokkolaan suunnitteilla Suomen suurin tuulivoimapuisto. Nokkosesta voi kutoa kangasta. Nepalista tuodaan Suomeen reilun kaupan teetä. Pohjoismaisen tutkimuksen mukaan vegetaristinuoret voivat huonommin kuin sekaruokaa syövät nuoret.

Viime mainittu teema kiinnostaa mua, koska vanhimmat lapsemme ovat kasvissyöjiä, Tuukka on vegetaristi ja Vilja kasvisten ja kalan syöjä. Kasvissyönti on hyvä juttu, se on monessa mielessä ekologista ja eettistä, mutta vegetaristien tulisi tavallistakin enemmän kiinnittää huomiota ravinnon monipuolisuuteen.

Illalla on valtuuston puheenjohtajan Sirkka Merikosken eläkkeelle jäämisen johdosta kaupungin vastaanotto Raatihuoneella. Sirkka jää eläkkeelle Kehitysvammaisten tukiliiton toiminnanjohtajan hommista, joissa hän on ollut kunnioitettavan kauan, vuodesta 1968. Päivällä olisi ollut korkeatasoinen seminaarikin, mutta sinne en töiltäni ehdi.

Väkeä on paljon, ja on hienoa nähdä juhlavieraiden joukossa myös kehitysvammaisia. He osaavat nauttia talon antimista ja sulautuvat joukkoon. Mieskuoro kajauttaa Sirkalle eläkkeellejäämislaulun. Tompan kummisetä Esa Nyman, Tukiliiton kouluttaja, esittelee Irenen ja minut Sirkan työn jatkajalle, Susanna Lohiniemelle. Toivotamme onnea haastavaan ja tärkeään työhön!

Lauantai 1.2.

Aamulla kaukajärveläinen tuttavamme Kirsi Valdén käy ottamassa perhepotretteja vaaliesitettä varten. On vähän hässäkkää, sillä kello 12 olen luvannut tarjota taas vaalikahvit Branderissa.

Mestari Branderilla ja Kaukajärven kotileipomossa keskustellaan lapsiperheiden ongelmista. Liekö pakkanen pitänyt lapsiperheet kotona lämpimässä? Väkeä ei ole tällä kertaa kovin paljon, mutta keskustelu on silti antoisaa.

Lapsiperheiden arkea tulisi huokoistaa aloittamalla työajan lyhentäminen heistä. Vihreät esittävät, että alle 10-vuotiaiden lasten vanhemmilla olisi oikeus kuuden tunnin työpäivään. Valtio kompensoisi tätä hoitorahalla. Se helpottaisi esimerkiksi iltapäivähoidon järjestämisessä, isä tai äiti voisivat tulla kotiin samoihin aikoihin kuin pienet koululaiset.

Kaffittelun jälkeen vatsa kurnii. Käymme ruokakaupassa ja kiirehdimme kotiin tekemään sapuskaa. Mutta kas, 13-vuotias Vilja on näyttänyt taitonsa: keittiössä odottaa höyryävä uunivuoka juustolla kuorrutettua makaronilaatikkoa!

Pienet koululaiset pitävät joskus huolta kiireisistä isästä ja äidistä! Illan lojumme telkkarin ääressä ja saunomme.

Sunnuntai 2.2.

Nautin sunnuntaiaamuista. Heräämme Tompan kanssa yleensä ensimmäisinä ja hipsuttelemme alakertaan. Hän katselee telkkarin lastenohjelmia, minä juon kahvia ja luen aamun lehtiä. Tänään herätän Irenen, sillä illalla päätimme yllättää itsemme ja lähteä Kaukajärven seurakuntataloon jumalanpalvelukseen. Edellisestä käynnistä onkin jo vuosi. Nyt nimittäin avataan kirkon yhteisvastuukeräys. Irene on silloin tällöin kerännyt Kaukajärvellä ovelta ovelle rahaa yhteisvastuukeräykseen. Tänä vuonna varat menevät lasten ja nuorten väkivallan ehkäisyyn kotimaassa ja Ruandassa.

Kirkossa oli kiva käydä, pastori Tuula Haavisto antoi keräyslistan ja hymyili: "Palauttakaa se tänne joskus jumalanpalveluksen jälkeen, niin tulee käytyä toistekin kirkossa..."

Illalla täytän puoleen yöhön asti veroilmoituksia. Täytyy viedä ne Hatanpäälle verotoimiston postilaatikkoon ennen aamua.

Maanantai 3.2.

Kaupunginhallituksessa puidaan Vuoresta ja keskustan liikenneosayleiskaavaa. Molemmat isoja ja haastavia kaavoja.

Vuorekseen on tulossa ekologisen rakentamisen koerakennusalue. Se on hienoa, mutta kysyn, miksei koko Vuoreksen rakentamisessa edellytetä tavanomaisia tiukempia ekologisia kriteerejä. Voisi olla kahden tason kriteerejä: löyhemmät mutta silti normeja tiukemmat kaikelle rakentamiselle, ja tiukemmat kriteerit koerakennusalueelle, jossa kehitellään uusia teknisiä innovaatioita. Vuoresisäntä Pertti Tamminen myötäilee ja sano, että Eco-City-projektissa kehitellään ekologisen rakentamisen kriteerejä, joita voidaan ehkä soveltaa Vuoreksessa.

Keskustan liikenneosayleiskaavan vaihtoehdot herättävät kaupunginhallituksessa laajan keskustelun. Yrittäjien keskuudessa tehdyssä kyselyssä on positiivinen henki: pyöräilyn ja kevyen liikenteen asemaa halutaan kohentaa, vaikka myös yksityisautoilun mahdollisuuksia halutaan parantaa. Konsultti näkee kävelykeskustassa positiivisia mahdollisuuksia kaupalle.

Hämeenkadun pyörätiestä kiistellään taas. Ihmettelen, miksi kahdesta vaihtoehdosta kumpikaan ei sisällä erillistä pyörätietä Hämeenkadulle. Reijo Väliharju katsoo, että kapea pyörätie mahtuisi kyllä jalkakäytävälle, mutta se nostaisi pyörien nopeuksia ja olisi sen vuoksi turvaton ratkaisu. Olen eri mieltä, toimiihan sellainen yhteiselo lukuisissa kaupungeissa alkaen Helsingin keskustasta!

Lasse Oksanen, jonka kanssa olemme taittaneet iloisesti peistä liikenneasioista, esittää Hämeenkadun autoliikenteen, kuten vasemmalle kääntymisen, helpottamista. Minä taas esitän, että siinä vaiheessa kun Hämeenkadun alle ja muuallekin ydinkeskustaan valmistuvat suunnitellut maanalaiset parkkiluolat (uusia parkkipaikkoja 2000 - 3000 kappaletta!), Hämeenkadusta voitaisiin tehdä joukko- ja kevytliikennekatu. Muutoin suosisin keskustassa kävelypainotteisia katuja, joissa autoilu sovitettaisiin jalankulkijoiden tahtiin.

Kh:n kokouksesta juosta hölkytän Vanhalle kirjastotalolle, jonne Vastedes on järkännyt paneelin aiheesta Kilpailukyky ja pahoinvointi. Keskustelijoina Satu Hassi, lääkäri Anu Pekki ja sosiaalipolitiikan professori Jari Heinonen. Minä johdattelen keskustelua puheenjohtajana. Illan mittaan pohdimme sekä työttömien ja pienituloisten pahoinvointia että työuupumuksesta kärsivän keskiluokan ja lasten pahoinvointia. Työajan lyhentäminen 35 viikkotuntiin saa yleistä kannatusta, samoin perustulo, joka mahdollistaisi työttömien työllistymisen pienipalkkaisiin tai osa-aikaisiin töihin. Irene myy keskustelun lomassa Viettelevää politiikkaa.

Kotona odottavat lapset, Vilja on ollut tanssitunnilla konsevatoriolla ja Tomppa naapurissa leikkimässä. Maanantai-illan rutiini: iltapalan jälkeen luku Harry Potteria Tompalle ja myöhemmin isä ja äiti uppoutuvat katsomaan nauhalta Maria Kalliota ja Vennyä.

Tiistai 4.2.

Teen Kuluttajaan uutta ympäristösivua. Pohdin mm. kummat ovat ympäristöystävällisempiä viinipullon korkkeja, luonnonkorkit vai synteettiset. Vastaus: luonnonkorkit.

Suunnittelemme Kaukajärven Yhteisötyön lehteä. Oma vaalilehtikin pitäisi ehtiä väsätä, jos vaan sais mainoksia riittävästi.

Ehdin käväistä vielä Hervannan Sanomien haastattelussa ennen kuin Tomppa tulee koulusta. Naapurin lapset ovat kuumeessa, siksi Tuomas tulee kotiin eikä mene iltapäivähoitoon.

Torstai 6.2.

Kuluttajan jutut valmistuvat ja alan vääntää tarinaa tietokoneiden ympäristömerkeistä Suomen Standardisoimisliitolle. Sähköposti helpottaa työtä: Fujitsulta tulee vastaus Ruotsista samana päivänä, IBM sen sijaan antaa odottaa.

Tapaan Meriläisen Rosan ja hänen kampanjapäällikkönsä Veikko Halmetojan Telakalla. Suunnittelemme yhteistä kiertuetta ja teemme jutun perustulosta Pirkanmaan vihreiden vaalilehteen. Eilen palaveerasimme samassa paikassa Irenen ja oman vaalipäällikköni Janne Mikkosen kanssa. Vaalikampanjan suunnittelu on työlästä ja hidasta, vaikka aika rientää. Kaikki olisi pitänyt tehdä jo viime syksynä...

Illalla käyn Kalevan kirkolla, siellä on seurakunnan strategiaryhmien loppukokous. Esittelen oman ryhmämme tuotoksen. Olemme pohtineet, miten kirkko voisi olla mukana paitsi pyhässä, myös arjessa ja eritoten heikkojen rinnalla. Toivomme lisää yhteisiä, matalan kynnyksen tapahtumia seurakuntiin, ja kirkon ovet auki arkisin piipahtaa hiljentymään. Tuttuja ja puolituttuja on paljon paikalla: Juha Kostiainen esittelee yhden ryhmän tuotoksen, Sami Borg toisen, etupenkiltä moikkaa seurakuntien yhteiskunnallisen työn pastori Veli-Pekka Järvinen ja takapenkiltä puistopäällikkö Taisto Hietamäki, molempien kanssa olen touhunnut pitkään seurakunnan ympäristöryhmässä.

Perjantai 7.2.

Kotipäivä: "oikeat" lehtijutut valmistuvat, vaalilehden jutut viivästyvät. Välillä teen lumitöitä ja sulattelen kuumalla vedellä postilaatikon jäätynyttä lukkoa. Ja teen ympäristösynnin, jota en ole tehnyt 20 vuoteen: vien kompostiämpärin sekajäteroskiin. Kompostori on täynnä ja jäässä, uutta en ole ehtinyt hankkia. Harmittaa, biojätteen kompostointi on pienen ihmisen suuria ympäristötekoja, koska kaatopaikalla biojäte muuttuu metaaniksi, eli kasvihuonekaasuksi, kompostissa taas mullaksi, vedeksi ja hiilidioksidiksi.

Koti-ilta: popsin lasten kanssa laskiaispullia ja nautin Irenen kanssa punaviiniä. Katsomme The Insiderin, hyvä elokuva tupakkateollisuuden ja median kytköksistä USAssa. Jaa-a, pääsispä joskus tuolle tasolle toimittajana kuin elokuvan Al Pacino...

Lauantai 8.2.

Juha Kostiaisen, Tere Vadénin ja minun yhteinen kirja "Viettelevä politiikka" julkistetaan klo 15 Finlaysonilla Henki ja elämä -kirjallisuustapahtumassa. Ajattelemme lähteä hyvissä ajoin kaupungille Irenen kanssa ja kierrellä muissakin tilaisuuksissa. Hienoa että Tampereelle on saatu tällainen tapahtuma keskelle talvea! Ystävämme Mikko Närhi on varmaan yksi takapiru Aamulehden ja co ohessa.

No, päivä hurahtaa kuitenkin vaalitouhuissa. Olen luvannut kirjoittaa kaksi ehdokashaastattelua vihreiden yhteiseen vaalilehteen, ja siinähän se aika kuluu. Myöhässä ovat jutut muutenkin.

Ehdimme viisi minuuttia ennen tilaisuuden alkua Finlaysonille. Auditorio on lähes täynnä väkeä, Saro Torvinen Aamulehdestä vetää keskustelua ja kyselee kirjan teemoista. Pohdimme perustulon mahdollisuuksia, verotusta, hyvinvointivaltion kehitystä, Natoa, elämänpolitiikkaa, hedelmöityshoitolakia, moniarvoisuutta ja sitä, miten politiikan saisi taas viettelemään ihmiset. Tunnelma on leppoisa, keskustelu luistaa ja ihmiset jaksavat kuunnella ja kysellä.

Tilaisuuden jälkeen jäämme signeeraamaan kirjoja. Olo on kuin esikoiskirjailijalla, vaikka itse asiassa olen kirjoittanut kymmenkunta tietokirjaa. Edellisestä on vaan jo kymmenisen vuotta, huomaan ja järkytyn. Politikointiko on vienyt ajan niin ettei ole ehtinyt ajatella kirjan mittaisia ajatuksia?!

Maanantai 10.2.

Päivä soljuu jutun teossa. Markku Hiltunen on värvännyt minut Pysäköintitalon lehden P-Newsin toimituskuntaan ja teen ensimmäisiä juttujani, eli haastattelen P-talon mukavaa väkeä.

Kaupunginhallituksessa on isoja asioita, mutta ei varsinaisesti päätettävää: museovirasto ja ympäristökeskus ovat valittaneet SAS Radissonin tornihotellista, kaupunki antaa lausunnon valituksista. Tällaisiin asioihin en ole tavannut puuttua. Kun asia on edennyt valitusasteelle ja oikeudelle annetaan lausuntoja, päätöksen on tehty ja juristit keksivät puolin ja toisin perusteluja niille. Sama juttu Lahdesjärven Retail Parkin kaavassa, jota valtuustossa vihreät vastustivat. Siitä on valittanut Särkijärvi-yhdistys. Toivottavasti Ratinan kauppakeskus ehättää Retail Parkin edelle ja vie tuolta moottoritiemarketilta jalat alta! Annikinkadun puutalokorttelin kaava nytkähtää valtuustoon. Se on yksi vihreiden isoja voittoja, kortteli säilytetään ja myydään kunnostusvelvoitteella. Olemme yrittäneet saada kaavaan myös määräyksiä sisätilojen olennaisten piirteiden säilyttämisestä ja siinä onnistuneetkin. Kiistaa on ollut sisäpihan alle esitetystä parkkihallista, mutta kaava vain mahdollistaa sen, rakentamispäätös riippuu siitä, miten ja kuka korttelin saneeraa. Toivottavasti talojen asukkaat (joista yksi on muuten vihreiden ehdokkaana: Meri Lähteenoksa!) löytävät yhteistyökumppanin ja voivat osallistua tarjouskilpailuun talojen ostamisesta ja kunnostuksesta.

Tiistai 11.2.

Yöllä alkoi viluttaa ja päätä särkeä. Tuomas tuli jo viikonvaihteessa kuumeeseen. Makailemme molemmat kotona, minä tosin välillä nousen vastailemaan puhelimeen ja sorrunpa aukaisemaan sähköpostinkin - kirottu keksintö, ainakin sairaslomalla. Perun kuitenkin huomisen työkeikan Virroille, vaikka harmittaa, olisin päässyt P-Newsin tekijöiden kanssa Pysäköintitalon mediaseminaariin ja sen jälkeen rakovalkealle ja hirvisopalle.

Perjantai 14.2.

Tuomaksen kuume on ohi, hän on jo pirteä poika ja jaksaa vähän syödäkin. Mulla on mennyt ääni ja pää on täynnä räkää. Kuumetta ei kuitenkaan ole, mutta väsymys painaa. Illalla olen istunut puolilleöin taittamassa vaaliesitettä Hannu Oittisen luona Hallilassa. Olen herra numero 80 ja esite pitäisi saada tänään painoon.

Avaan tietokoneen ja räplään sitä, haluttomana ja väsyneenä tosin. Vihreiden sähköpostilistalla käydään kiihkeää huumekeskustelua, Heidi Hautala on allekirjoittanut huumeiden käytön kriminalisointia vastustavan vetoomuksen YK:lle ja siitäkös media riemastui.

Tosiasiassa Vihreän liiton huumepoliittinen linja on tismalleen sama kuin Suomen hallituksen ja muiden hallituspuolueiden. Ja kaikkien puolueiden sisällä on joitakin liberalisteja, jotka haluaisivat luopua kriminalisointiin perustuvasta huumepolitiikasta, koska sen ajatellaan ruokkivan huumausainerikollisuutta. Minä hyväksyn kuitenkin Suomen nykyisen linjan, eli mitään huumeita ei pidä laillistaa (sitä ei muuten Heidikään vaadi!) ja käyttökin tulee olla rangaistava teko. Kuitenkin rankaisukäytäntöä voidaan kehittää niin, että päähuomio kiinnitetään huumekauppaan ja -rikollisuuteen, ei kokeilijoihin tai harmittomiin satunnaiskäyttäjiin. Tämä on itse asiassa paitsi vihreiden, myös poliisin linja, ja Lipposen hallituksen linja ja viime vuosina julkaistujen asiantuntijakomiteoiden linja. Kuitenkin käytön rangaistavuuden poistaminen olisi väärä signaali ja varmasti johtaisi huumeiden käytön yleistymiseen.

Itse olen sikäli noviisi tässä asiassa, että en ole koskaan huumeita kokeillut, mitä jotkut tutut ovat ihmetelleet. Se ei kuitenkaan kuulunut minun kaveripiirini tapoihin nuoruudessa, ja vanhempana hyvät viinit ovat riittäneet "miedoksi huumeeksi".

Kävin muuten jokin kuukausi sitten tutustumassa Tampereella toimivaan Lastuun, joka on lääkkeetöntä huumekuntoutusta antava työ- ja asuinyhteisö. Se jätti todella positiivisen vaikutelman, siellä oli hoidossa parikymmentä nuorta päihteiden käyttäjää. Heillä oli selkeä kuntoutuspolku alkaen täysin valvotusta työterapiasta ja yhteisöasumisesta ja päätyen asteittain omaehtoiseen asumiseen ja työskentelyyn. Tällaisia lääkkeettömiä hoitopaikkoja tulisi ehdottomasti saada lisää.

Lauantai 15.2.

Aurinko paistaa ja pakkanen kipristää varpaita. Ensimmäinen toritapahtuma Kangasalan keskustassa sujuu mukavasti. Paikalla on ehdokkaista Jarno, Katri, Rosa, Tiina ja minä. Lisäksi Kangasalan vihreiden iskujoukko kuumaa mehua jakamassa, ja Irene mun uunituoreita esitteitä. Ihmisten reaktiot jakaantuu kahtia: osa ei halua ottaa vaalimainoksia vastaan, osa ottaa mielellään ja jää pitkäksi aikaa juttelemaankin. Huomaan saman minkä jo viime kunnallisvaaleissa, vihreät ovat nykyään myös monille eläkeläisille varteenotettava vaihtoehto. Vanhojen puolueiden politiikka kyllästyttää.

Maanantai 17.2.

Joudun jättämään kaupunginhallituksen suunnittelukokouksen väliin, jotta ehdin tehdä Pysäköintitalon lehden jutut valmiiksi. Työt haittaa politikointia joskus pahasti...

Vuores-toimielimen kokoukseen on silti pakko mennä, siellä hyväksytään osayleiskaavaehdotus nähtäville. Mietin Outi Aaltosen kanssa, voimmeko hyväksyä ehdotuksen, jossa on Särkijärven silta. Päätämme tässä vaiheessa kuitenkin kannattaa ehdotusta, koska se menee vasta lausuntoja varten näytille. Lopullisesti otamme siihen kantaa kun se palaa hyväksyttäväksi.

On Vuores-kaavassa paljon hyvääkin. Moni asia, johon olen kahden vuoden aikana kiinnittänyt huomiota, on mennyt eteenpäin: viheralueiden määrä ja leveys on kasvanut, Vuoreksen keskustasta ollaan tekemässä urbaani asumisen ja palvelujen alue, jossa on kävelykeskusta, ekologinen rakennustapa mainitaan tavoitteena ja sitä varten ollaan tekemässä kriteerejä, erityinen ekorakentamisen koealue on tulossa, samoin matalan ja tiiviin (puu)rakentamisen alueita, luonnonarvoilta parhaat alueet on jätetty rakentamisen ulkopuolelle, asukkaiden vastustama Suolijärven silta on poistettu kaavasta jne. Kiitän virkamiehiä näistä positiivisista seikoista, vaikka harmittelenkin, että Vuores-toimielin (eli Lempäälän ja Tampereen kunnanhallitukset) päätti aikoinaan tiukan äänestyksen jälkeen valita Särkijärven siltavaihtoehdon kaavan pohjaksi.

Tiistai 18.2.

Koko päivä menee Pysäköintitalon P-News-lehden teossa. Vaalit on pakko välillä sulkeistaa.

Keskiviikko 19.2.

Kerään tukieuroja Tamperelaisen vaaliliitettä varten ja kirjoitan samalla Woodfocusin ympäristönettisivuja. Joka toinen puhelu vaaleja, joka toinen työasioita.

Illalla lyhyt valtuuston kokous. Tärkein asia Annikinkadun kaavan hyväksyminen. Jo vuonna 1990 alkanut kamppailu Annikinkadun puutalokorttelin säilyttämiseksi tuotti lopulta tulosta: kortteli suojellaan kaavalla ja myydään kunnostusvelvoitteella. Itse tein vuonna 1995 valtuustoaloitteen tällaisesta ratkaisusta. Vaikka kaupunginjohtajakin kannatti sitä, kaupunginhallituksen ja -valtuuston enemmistö demarien ja kokoomuksen johdolla halusi purkaa korttelin. Vasta kun Korkein hallinto-oikeus totesi, että kortteli on suojelunarvoinen ja oikea tapa suojella se on asemakaava, taipuivat näiden ryhmien johtajat suojelun kannalle. Ei ole ensimmäinen kerta, kun päätä lyövät seinään. Onnea Meri Lähteenoksa, Sara Löyttyjärvi ja muut Annikinkadun asukkaat ja Annikin Tähden aktiivit!

Torstai 20.2.

Illalla on Tampereen vihreiden eläkeläisten vaalitilaisuus, jossa puhumme Satu Hassin kanssa. Paikalla on parikymmentä ihmistä ja keskustelu kiertyy tietysti heti puheenvuorojemme jälkeen eläkkeiden pohjaosan kaksinkertaiseen leikkaukseen. Siitä syytetään usein vihreitä, vaikka se oli hallituksen yksimielinen päätös eikä toteutustapa ollut vihreiden keksintö. Omassa puheessani korostan muita kuin tulonjakoasioita: eläkeläisten roolia voimavarana. Yhä suurempi osa eläkeläisistä on terveitä ja haluaa toimia yhteiskunnassa aktiivisesti. Siksi tarvitaan yhä enemmän tukipalveluja, omaishoidon tukea, kotiapua, palvelukeskuksia, palveluseteleitä jne. Myös asuinalueet tulisi suunnitella elinkaarinäkökulmasta niin, että siellä asuisi eri ikäisiä ihmisiä. Olisi hienoa, jos lapset ja vanhukset kohtaisivat pihapiirissä. Valkeakoskella on toteutettu kiinnostava idea: vanhusten palvelutaloon on sijoitettu myös lasten päiväkoti! Sekä vanhukset että lapset tykkäävät toisistaan eikä kukaan halua enää luopua kokeilusta.

Tampereen vihreät eläkeläiset on muuten maan ainoa eläkeläisvihreiden yhdistys. Sitä vetää Martin Rantala, seurakunnan entinen hallintojohtaja ja vihreiden ensimmäinen kaupunginhallituksen jäsen vuosilta 1985-86, pian 80 vuotta täyttävä ikinuori aktivisti, joka on tehnyt uraauurtavaa työtä mm. Tampereen eläkeläisten neuvottelukunnassa ja eläkeläisvaltuustossa.

Perjantai 21.2.

Sähellän kiiruulla vaalikampanjan viimeisiä valmisteluja, mainoksia, tukirahoitusta, tilaisuuksia. Samalla viimeistelen PNewsin juttuja. On kiire, sillä hiihtoloma alkaa. Kyllä, aion keskeyttää vaalikampanjan ja hiihdellä lasten ja Irenen kanssa ensi viikon Saariselällä.

Illalla seitsemän aikaan auto on pakattu, sukset on boksissa katolla ja suuntaamme keulan kohti Kokkolaa. Yövymme äitini luona ja jatkamme aamulla matkaa Saariselälle Journalistiliiton tunturimajalle. Hienoa, että ammattiliitto tarjoaa tällaisiakin jäsenetuja. Kaunispäältä Kiilopäälle... Hyvää hiihtolomaa sinullekin, satunnainen lukijani!

Maanantai 3.3.

Paluu arkeen alkaa hammaslääkärissä. Puudutettavana, porattavana ja paikattavana tosin on 8-vuotias Tomppa. "Vähän itketti", hän sanoo urheasti jälkeenpäin. Vien Tuomaksen kouluun ja muistelemme vielä Saariselän hiihtolatuja. Lomaviikko oli mukava, säät suosivat ja suksi luisti - "paitsi se ylämäki Joikun majalle" muistuttaa Tomppa.

Illalla istun Sampolan työväenopiston vaalipaneelissa 15 muun ehdokkaan joukossa. Ilta on rattoisa, politiikka kiinnostaa yleisöä peräti 2 ja puolen tunnin ajan. Pertti Timonen vetää keskustelua sutjakkaasti aloittaen yllättäen kysymällä, mitä tulee mieleen Stalinista, jonka kuoleman vuosipäivä on. Minulle tulee mieleen mursuviikset, jotka (onneksi) ovat poissa muodista. Toiseksi mieleen palautuu Solzheenitsyn romaani Ivan Denisovitshin päivä, joka nuorena miehenä oli tärkeä lukukokemus, joka osaltaan johdatti minut välttämään 1970-luvulla stalinismin ansat.

Keskustellaan pitkään työttömyyden hoidosta. Esitän lääkkeeksi pitkäaikaistyöttömyyteen ns. sosiaalisia yrityksiä. Työllisyystuki voitaisiin muuttaa siten, että sitä maksettaisiin yrityksille, jotka palkkaavat pitkäaikaistyöttömiä ja sitoutuvat kuntouttamaan ja kouluttamaan heitä. Näistä kustannuksista yritykset saisivat korvauksen. Samalla luovuttaisiin kuuden kuukauden pätkätyöllistämisestä, mikä on nöyryyttävää ja epätarkoituksenmukaista.

Paneelissa on todella 16 puolueen ehdokasta. On meillä valinnanvaraa! Pikkupuolueita on siinnyt runsaasti viime vuosina. On mielenkiintoista tutustua niiden ehdokkaisiin. Äärioikeistolaista Seppo Lehtoa lukuunottamatta muut ovat ihan kiinnostavia tyyppejä. Ilmeisesti tyytymättömyyttä vanhoihin puolueisiin on paljon, se vain kanavoituu niin moneen suuntaan, että mitään yhtä, voimakasta protestia ei synny.

Entinen apulaiskaupunginjohtaja Arvo Sipilä yleisön joukosta heittää sen jo odottamani huumekysymyksen. Asialla tehdään nyt kovasti politiikkaa vihreitä vastaan, vaikka Vihreän liiton huumelinja on selkeä: emme kannata minkään huumeen laillistamista emmekä halua luopua myöskään käytön rangaistavuudesta. Jokaisessa puolueessa on yksittäisiä ehdokkaita, jotka ajattelevat näistä asioista toisin - paneelissakin perussuomalaisten ehdokas esitti kannabiksen vapauttamista. En näe siihen Suomessa perusteita. Vihreät korostavat huumepolitiikassa ennaltaehkäisevän työn lisäämistä ja huumehoitojen tehostamista. Huumeista riippuvainen on ensi sijassa hoidon, ei rangaistusten tarpeessa. Itse kannatan sekä korvaushoidon että lääkkeettömien hoitomuotojen kehittämistä. Osmo Soininvaaran ollessa peruspalveluministeri hän vastasi huumepolitiikasta ja kehitti voimakkaasti juuri korvaushoitojen asemaa, mikä on johtanut heroiinikuolemien nopeaan laskuun Suomessa.

Tiistai 4.3.

Aamupäivän ehdin tehdä töitä, iltapäivä kuluu kaupungilla vaaliasioilla. Ehdin ensimmäisen kerran keskustorin vaalikopille. Vihreiden keltaisella työmaakopilla on hyvä tunnelma. Ihmisiä tulee kahville, silmäilee ehdokasjulistetta, kyselee kaikenlaista. Puolueiden ehdokaskopit ovat kuin poliittinen tori tai kävelykatu, jonka varrella on aatteiden markkinat. Parin tunnin aikana ehdin keskustella vihreiden henkisistä ja hengellisistä arvoista (itse olen vakaumuksellinen luterilainen - yksi mottoni on Lutherin ajatus: vaikka huomenna tulisi maailmanloppu, tänään istutan omenapuun...), Natosta, EU:n liittovaltiokehityksestä, edustuksellisesta ja suorasta demokratiasta, vihreiden mahdollisuuksista, joo, ja toki myös huumeista.

Lähipäivinä aion poiketa lähes joka päivä toviksi torille. Tavataan siellä!

Keskiviikko 5.3.

TV-polemiikin nauhoituksessa tapaan kokoomuksen ehdokkaan Juha Kostiaisen. Vertailemme kampanjoitamme ja sovimme saman tien yhteisestä kahvitilaisuudesta Kaukajärven kotileipomoon. Samaan kahvilaan, jossa keskustelimme kolmen kerhossa kokoon Viettelevän politiikan viime keväänä ja kesänä (kolmantena siis professori Tere Vadén). Juha puhkuu intoa, hänenkin kampanjansa etenee hyvin. Toivottavasti hän menee läpi, Juhan kaltaisia visionäärejä tarvitaan kokoomukseen, joka puolueena on menettänyt minusta "kykypuoleen" roolin. Onko niin, että porvarinäkijät ovat paenneet yritysmaailmaan (jossa Juhakin nykyisin vaikuttaa)?

Mutta Polemiikissa keskustelukumppanini on demarien Pauli Ruoholahti. Hänen kanssaan olen tehnyt paljon yhteistyötä, koska molemmat vedämme omia valtuustoryhmiämme. Siitäkö johtuu vain Ruoholahden kunnallispoliittisesti virittyneestä kampanjasta, että keskustelumme liikkuu kunnallisten palvelujen ympärillä. Olemme aika samoilla linjoilla sen suhteen, että valtionosuudet on turvattava valtion ja kuntien yhteisellä "kuntasopimuksella". Painotuseroa on ehkä siinä, että Paukku korostaa kuntien tuottamia palveluja, minä palvelujen monimuotoisuuden lisäämistä. Ihmettelen myös sitä, miten Lipponen meni vaalikampanjan alussa lupaamaan 2 miljardin euron verokevennyksiä, joista demarit ovat joutuneet luopumaan, koska talousennusteet ovat heikentyneet. Vihreiden ei ole tarvinnut tinkiä omista lupauksistaan, koska me esitämme ensisijassa verotukseen ekologista ja työllistävää rakennemuutosta, ei niinkään suuria veroalennuksia: alennetaan työn verotusta, mutta korotetaan ympäristöveroja.!
Ruoholahti väittää, että Lipponen ei ole koskaan luvannut veroalennuksia. Niinpä.

TV-polemiikista kiirehdin Orivedelle. S-Marketin edessä seisoskelen toista tuntia. Varpaat jäätyvät, mutta moni ottaa mielellään vihreiden vaalilehden ja oman esitteeni. Eräs vanhempi nainen katsoo minun pitkää tummaa ulsteriani: "Oletteko te VIHREITTEN ehdokas? Ja noin hyvin pukeutunut! Ettekö olekaan niitä... mitä ne nyt ovat... viherpiipertäjiä?" Naisen kanssa sukeutuu viidentoista minuutin keskustelu pukeutumisesta, sukupolvien välisestä kuilusta, nuoruuden idealismista, isien perinnöstä, oikeistosta ja vasemmistosta, ideologisten erojen pienenemisestä, kettutytöistä. Hän poistuu kiitellen, että sai keskustella. Ja ottaa esitteen, vaikka kertoo jo äänestäneensä kokoomusta. Ehkä siinä keskustelussa karisi yksi turha ennakkoluulo vihreitä kohtaan.

Matka jatkuu Mänttään, jossa on Aamulehden vaalikäräjät. Paikalla on nelisenkymmentä ehdokasta ja jokunen äänestäjäkin. Juttua vetää AL:n toimittaja Matti Pitko. Hän varastaa shown täydellisesti itselleen, keskeyttää ehdokkaiden puheenvuoroja ennen kuin ensimmäistäkään lausetta on sanottu loppuun (saapa eräs ehdokas vasta suunsa auki, kun hän jo siirtää mikrofonin takaisin itselleen). Minua alkaa tympiä puolivälissä tätä Pitkon egotrippiä ja poistun eteiseen juttelemaan SKP:n nuoren naisehdokkaan kanssa. Hänen vaaliohjelmansa on kuin vihreiden periaateohjelmasta: luomuruokaa, reilun kaupan tuotteita, yhteisöasumista, luonnonsuojelua... Kysyn miksei hän ole vihreissä. "Olen pettynyt vihreiden hallituspolitiikkaan." Sanon, että niin olen minäkin monessa asiassa, hallitustyö kun on aina kompromisseja. Hallituksen päätökset eivät ole useinkaan kuin osittain vihreiden linjan mukaisia. Mutta yksipuoluehallitustakaan en toivo tähän maahan. Eikä SKP:llä ole suuria mahdollisuuksia sa!
ada kansanedustajia, ei ainakaan vihertäviä sellaisia. Mutta onnea matkaan, vihreitä tarvitaan kaikissa puolueissa!

Torstai 6.3.

Aamupäivällä käväisen Helsingissä Woodfocuksessa työasioissa. Teen verkkosivuja puualan ympäristökysymyksistä. Iltapäiväksi ehdin keskustorille vaalikopin eteen. Siellä käy paljon ihmisiä ja tunnelma on mukava. Nyt alkaa näkyä se, että ihmiset etsivät kasvoja joita äänestää. Puoluevalinnasta siirrytään vähitellen ehdokasvalintaan. Vihreiden äänestäjillä on kerrankin valinnanvaraa: nuoria naisia ja miehiä, lapsiperheen isiä ja äitejä, opiskelijoita ja valmistuneita, ympäristöihmisiä ja terveys- ja sosiaalialan väkeä, uusia yrittäjiä ja meitä kokeneita konkareita. Tapaan myös ensimmäiset (ennakko)äänestäjäni. Se ilahduttaa kummasti!

Illalla löylyttelemme Rajaportin saunalla Perttu Pesän kanssa pispalalaismiehiä (ja muuallakin asuvia Rajaportin saunan ystäviä). Miesten puoli on täynnä, samoin naisten puoli, jossa löylyn heittäjinä ovat Satu ja Rosa. Tämähän on mukava tapa tehdä vaalityötä, saa hikoilla eikä palella...

Perjantai 7.3.

Jakelen esitteitä ensin Hervannassa, sitten Tesomalla. Jännä ero: Hervantalaisista aika moni kävelee ohi eikä halua ottaa vaalimainoksia, tesomalaiset ovat ystävällisempiä ja ottavat mielellään esitteet vastaan. Jään miettimään asiaa.

Illalla on vihreiden ehdokkaiden tukiryhmät kutsuttu kuuntelemaan Osmo Soininvaaraa ja illastamaan yhdessä Ziperiaan. Ode puhuu hyvin, hän kertoo, mitä tapahtuu vaalien jälkeen. Vaalikeskustelut karttavat hänen mielestään olennaisia ja vaikeita asioita, kuten valtiontalouden ongelmia, ikäluokkien eläköitymistä, eli huoltosuhteen heikkenemisestä tulevia rahoitusvaikeuksia, työllisyydessä olevan verokiilan purkamista ja matalan tuottavuuden työn kannattavaksi tekemistä esim. palkkatuen tai negatiivisen tuloveron (kansalaispalkan eräs toteutusmalli) avulla.

Leppoisa ilta, mutta päätämme lähteä kotiin jo yhdentoista maissa, huomenna jatkuu vaalikiertue.

Lauantai 8.3.

Vammalaan aamuyhdeksäksi Irenen ja Jannen kanssa. Onneksi vaalipäällikkö Janne Mikkonen ajaa, sillä olen yllättävän väsynyt, vaikka ilta ei mennyt pitkäksi. Vammalan torilla on aitoa torimeininkiä kalanpaistajineen ja villapipon myyjineen. Ja kaikki puolueet kahvia ja pullaa tarjoamassa.

Ihmiset pysähtyvät mielellään kaffittelemaan ja syömään vammalalaisen ehdokkaamme Eeveliina Asikaisen ystävän paistamia lämpöspullia. Juttua syntyy Kokemäenjoen puhtaudesta ja kala- ja veneportaiden rakentamisesta voimaloihin, Vammalan väestökehityksestä ja palvelujen säilymisestä, uimahallin saamisesta Vammalaan, pienyritysten asemasta ja energiapolitiikasta. Joudun kertomaan, miten vihreät tuottaisivat energiaa ilman ydinvoimaa. Se muuten kyllä onnistuisi: uusiutuvan energian osuutta voidaan nostaa rakentamalla hake- ja biovoimaloita sekä tuulivoimaloita. Myös metsäteollisuus voi lisätä puun energiakäyttöä. Energiansäästöä voidaan tehostaa merkittävästi, sillä olisi monia muitakin myönteisiä taloudellisia ja ympäristövaikutuksia, mm. työpaikkoja syntyisi rakennusalalle ja tuoteinnovaatioita monille aloille. Mutta olen realisti tässäkin: en purkaisi nykyisiä ydinvoimaloita, vaan antaisin niiden käydä käyttöikänsä loppuun. Se antaisi aikaa vaihtoehtojen kehittämiseen.

Vammalasta palaamme Tampereelle keskustorille ja Tuomiokirkonkadun kävelykadulle. Toiveikas havainto: vastaan alkaa tulla ihmisiä, jotka kertovat joko jo äänestäneensä minua tai aikovansa äänestää. Myös sähköpostiviestien määrä on lisääntynyt. Varsinkin keskiviikon iso mainos Tamperelaisessa on herättänyt huomiota. Lehtikohut eivät näy katukuvassa kuin hajanaisina heittoina. Kadulla vastaanotto on positiivinen, vihreisiin suhtaudutaan luontevasti: olemme varteenotettava vaihtoehto yhä useammalle äänestäjälle.

Sunnuntai 9.3.

Kalevan kirkossa on vaalipaneeli. Ennen sitä on jumalanpalvelus, jossa saarnaa kappalainen Olavi Salminen, poikamme kummin sukulaismies. Kalevan kirkko on muuten upea ilmestys, myös sisältä. Siinä on moderni Pietilän arkkitehtuuri onnistunut tavoittamaan jotain keskieurooppalaisten ja keskiaikaisten temppelien mahtavuutta. Ja sitten kajahtavat urut soimaan ja minäkin vitosen laulutaidollani haluan tapailla vanhan, rakkaan ystävämme, runoilija Anna-Maija Raittilan säkeitä: "Yhtä pyydän, Vapahtaja, tänään yhtä pyydän vain; Näytä yhden päivän matka, askel, jonka tänään sain. Keiden kanssa, mihin suuntaan polku tänään avautuu?"

Paneelissa on lähes 20 osanottajaa, 16 puoluetta ja kristillisdemokraatteja kolmin kappalein. Kuka sanoi että suomalainen politiikka on vaihtoehdotonta? Pentti Rönkkö yliopistolta pitää hyvän esitelmän paneelin aluksi. Hän analysoi terävästi laman jälkeistä hyvinvointiyhteiskunnan tilaa. Samaan aikaan kun BKT on kasvanut 60 %, meillä on puoli miljoonaa tosiasiallisesti työtöntä. Hyvinvointiyhteiskunta toimii kun on vakaa talous ja alhainen työttömyys, mutta kun talouskasvu on heikkoa ja työttömyysaste korkea, hyvinvointiyhteiskunta joutuu kriisiin. Tarvittaisiin monimuotoisuutta ja joustavuutta, jotta kriiseistä selvittäisiin. Hyvinvointiyhteiskunta on yksiulotteinen siinäkin mielessä, että se edellyttää kahden ansaitsijan taloutta. Jos toinen on työtön tai kotona, arkielämä ei ole taloudellisesti kannattavaa.

Keskustelu 20 ehdokkaan kesken oli vähän tahmeaa, omaa puheenvuoroaan sai odotella aina 15 minuuttia ja sitten piti minuutissa yrittää sanoa kymmenen asiaa. Pienpuolueita (tai pitäisikö mieluummin puhua mikropuolueista) on paljon ja niiden edustajat ovat äänekkäitä, mutta keskusteluhalut ovat vähäisiä. Olin varautunut puhumaan kolmannesta ja neljännestä sektorista eli yhteisöjen ja yksityisten kotitalouksien tuottamista hyvinvointipalveluista - ja ylipäätään yhteisöllisyydestä ja alhaalta nousevasta vastuusta, mutta keskustelu pysyy työttömyydessä, terveydenhoidossa ja muissa vastaavissa kysymyksissä. Hyviä aiheita sinänsä. Mukava huomata, että kaikki puolueet rasistista Seppo Lehdon puoluetta lukuunottamatta kannattavat kehitysyhteistyövarojen nostamista 0,7 prosenttiin bruttokansantuotteesta. Vihreiden mielestä se pitää tehdä vuoteen 2010 mennessä.

Kalevan kirkosta suuntaamme Irenen kanssa Pirkkalaan. Siellä on Pirkkalan vihreiden järjestämä vaalitentti. Pirkkalassa vihreiden kannatus on maan korkeimpia, yli 17 prosenttia. Kuntaan on muuttanut paljon lapsiperheitä, se voi olla yksi syy. Mutta myös paikallisten vihreiden osaava ja uskottava toiminta on vakuuttanut ihmisiä. Pirkkalassa on tehty se, minkä me Tampereen vihreät aiomme tehdä kahden vuoden päästä pidettävissä kunnallisvaaleissa, eli nousta valtuuston suurten ryhmien joukkoon. Silloin alkaa Tampereellakin tapahtua.

Illalla saunomme, siitä on tullut tapa rentoutua pitkien vaalipäivien päätteeksi - ja samalla kohdata lapset ja jutella heidän murheistaan ja iloistaan.

Maanantai 10.3.

Viimeinen vaaliviikko alkaa. Aamulehdessä on kuva Rajaportin saunalta: ehdokas numero 80 on ilman paitaa - liekö tämä viettelevää politiikkaa?

Aamupäivä kuluu naputellessa juttua K-kauppiaiden Kehittyvään kauppaan. Teen vision vuoden 2010 jätehuollosta. Silloin ei ole enää kaatopaikkoja, on vain jätteenkäsittelykeskuksia ja kompostointi- ja mädätyslaitoksia. Ja jätteen synnyn vähentäminen on lopultakin muuttunut puheista teoiksi, sillä jäteverojen sekä ympäristö- ja raaka-aineverojen nostaminen on tehnyt jätteiden välttämisestä kannattavaa toimintaa. Vihreiden vaalivoiton ansiosta, mietin, mutta sitä en kirjoita lehteen...

Keskustorilla jakelen pari tuntia esitteitäni, sitten käyn kaupunginhallituksessa. Rutiinikokous, isoja asioita tulee varmaan vasta vaalien jälkeen, mm. pormestarimallit.

Illalla jaamme vielä esitteitä kotikulmille, vaikka Irenen polvi reistailee Lapin hiihtoreissujen jäljiltä. Ja vettä sataa.

Kun lapset nukkuvat, katsomme vielä nauhalta Maria Kallion. Espoolaisen vihreän valtuutetun murha alkaa selvitä: syyllinen on kokoomuslainen kaupunkisuunnittelulautakunnan puheenjohtaja! Lukitsen ovet huolellisesti ennen nukkumaanmenoa.

Tiistai 11.3.

Vaalikassa on tyhjä, pohdimme Irenen ja Jannen kanssa, mistä saamme rahat viimeisiin mainoksiin. Ei auta kuin kääntyä tukiryhmän puoleen. Yllättävää tukea tulee Tampereen sitoutumattomien suunnalta: heidän ryhmässään ollut virkamies, kaupungin rahoituspäällikkö Yrjö Schafeitel lupaa tukea kampanjaani, koska olen "vihreiden järkeviä talousajattelijoita". Otan nöyränä poikana kiitollisin mielin tuen vastaan.

Tukea tulee myös naapurikuntien vihreiltä: Pirkkalan vihreiden ääniharavalta Kari Talasmäeltä, Kangasalan vihreiden valtuutetulta Merja Koskiselta ja Nokian vihreiden puheenjohtajalta, valtuutetulta ja kaupunginhallituksen jäseneltä Ali Kulhialta - unohtamatta tietenkään Tampereen vihreän valtuustoryhmän jäseniä Outi Aaltosta, Irene Roivaista ja Per Ashornia.

Muuten päivä kuluu keskustorin vaalikopilla. Siellä on koko ajan ehdokkaita ja tukiryhmäläisiä, mun tukijoukoista mm. Siuron Petri ja Outi-Päivikki Rautio. Tunnelma on mukava - aatetorilla puolueiden ehdokkaat ja tukijoukot ovat muutamassa viikossa tulleet kuin isoksi perheeksi - kepulaiset tulevat juttelemaan ja vihreät hakevat demareilta hernekeittoa ja jälkiruoaksi popsivat porvareiden karkkeja. Ihmiset etsivät nyt ehdokkaita ja pysähtyvät lueskelemaan julisteita ja kyselevät mielipiteitä mitä erilaisimmista aiheista. Yrittäjä, Rkp:n kannattaja, on päättänyt äänestää vihreitä, koska ruotsalaisilla ei ole Pirkanmaalla ehdokkaita. Hän haluaa kuitenkin tietää, mikä on kantamme osinkotulojen kaksinkertaiseen verotukseen. Kerron että pidämme nykymallia parempana varsinkin pörssissä noteeraamattomien yritysten osalta.

Ennakkoäänestys päättyy, joka neljäs äänestäjä on jo käynyt uurnilla. Vastaantulijoista päätellen suurin osa on jo äänestänyt - esitteet eivät enää tahdo käydä kaupaksi kadulla!

Keskiviikko 12.3.

Aamulla Tomppa kysyy: "Jos sinä menet eduskuntaan, kuka sitten pelaa minun kanssani shakkia ja rakentaa lumilinnaa?" Lohduttelen lasta sillä, että junat kulkevat yhdessä hujauksessa Helsingistä Tampereelle ja lupaan ehtiä lumilinnan tekoon ja pelaamaan. Lapsillekin on annettava vaalilupauksia...

Pysäköintitalon hallituksessa on tilinpäätöskokous ja se vie pari tuntia. Sitten kiirehdin Aamulehteen hoitamaan tulevia mainoksia - ja iltapäiväksi Nokian torille ja vihreiden kahvitilaisuuteen Eveliina Asikaisen kanssa. Eveliinalla on mukana kolmen kuukauden ikäinen poikansa. Suloinen vesseli, joka katselee voitonvarmana, kun jaamme esitteitä Nokian S-marketin edessä.

Illalla kierrämme Irenen kanssa taas kolmisen tuntia jakamassa mainoksia kotinurkilla Annalassa. Sade on vaihtunut taas pikkupakkaseksi. Vanhasta muistista löydämme rivareiden postilaatikkorivit, nämä lienevät jo yhdennettoista vaalit, kun jakelemme vihreiden prosyyrejä.

Kotona odottaa taas kuuma sauna ja lapset, jotka ottavat ihmeen rauhallisesti isän ja äidin vaalitouhut. Naapuriyhteys toimii, Taru on ollut lasten kanssa.

Torstai 13.3.

Vaalistressin oireita: Herään puoli viideltä aamulla miettimään, miten tässä lopulta käy. Pyörin aikani sängyssä ja nousen lopulta hakemaan Aamulehteä. Kevät tulee, valoa on paljon ja ilma täynnä pikkulintujen laulua. Kyllä tässä hyvin käy.

Keskustorin vaalikopilla käy ehdokkaan etsijöitä tasaiseen tahtiin. Jännä ilmiö: Markus Draken törttöilyt Hesassa eivät herätä ihmisissä niinkään tuomiota vihreitä kohtaan kuin säälin sekaista pään puistelua, miten tämmöinen vahinko pääsi käymään. Sitä olen ihmetellut itsekin. Kaverihan ei ole Vihreän liiton jäsen, mutta meillä on monissa yhdistyksissä mahdollisuus toimia myös sitoutumattomina. Fiksun näköinen ja oloinen nuori otettiin ehdokkaaksi sinisilmäisesti: kukaan ei uskonut, että hän halusikin käyttää vihreitä vain väylänä toteuttaa omaa kapinaansa.

Draken tausta on ns. Tottelemattomat-ryhmissä, jotka ennen tunnettiin Valkohaalareina (muistattehan Göteborgin ja Genovan huippukokousten mellakat). Kun mellakkalinja ei enää pure, nämä anarkistit ovat vaihtaneet taktiikkaa ja soluttautuvat sopiviin puolueisiin ja yrittävät niiden kautta päästä julkisuuteen.

Viime kesänä vierailin Italiassa ja tapasin siellä Triesten kaupungin vihreän poliitikot Elettra Rinaldin. Hän kertoi, miten Tottelemattomat valtasivat hänen oman puolueosastonsa, asettivat ehdokkaat kunnallisvaaleihin ja aiheuttivat vihreiden hajoamisen. Vaalikampanjaa he käyttivät laittomaan suoraan toimintaan, mm. No Border-liikkeen mukana tunkeutuivat Italian ja Slovenian raja-alueelle ja hyökkäsivät heitä estämään tulleiden rajavartioiden kimppuun. Tulos: paljon otsikoita, ei yhtään paikkaa kaupunginvaltuustoon. Samaa taktiikkaa toteuttaa Markus Drake Helsingissä. Kyse ei siis ole lainkaan vihreästä, vaan sitoutumattomasta anarkistista, joka erehdyttiin ottamaan vihreiden listalle. Ja tämä virhe ei varmasti toistu.

Iltapäivällä olen Juha Kostiaisen kanssa yhteisessä vaalitilaisuudessa kotinurkilla, Kaukajärven kotileipomossa. Esittelemme Viettelevä politiikka -kirjaa, jota teimme samassa kahvilassa Tere Vadénin kanssa viime keväänä ja kesänä. Kahville tulee kymmenkunta ihmistä ja kirjojakin menee kaupaksi neljä. Keskustelu on vilkasta, pohdimme mm. sitä, mihin on kadonnut poliittinen keskustelu... Vaalikeskustelut ovat olleet siinä mielessä tylsiä, että aitoa debattia on käyty vähän, nokittelua, syyttelyä, pisteiden keruuta ja taktista väistelyä on kyllä nähty. Pidemmälle menevää visiointia, rakenteellisten uudistusten hahmottamista ja aitoa vuoropuhelua vähemmän.

Esimerkiksi hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuudesta ei ole paljon puhuttu. On kyllä luvattu korottaa erilaisia etuuksia, mutta miten turvata rahoitus, miten uudistaa kankeita rakenteita, miten lisätä julkisen talouden tuottavuutta, miten monipuolistaa palvelutarjontaa, miten lisätä perheiden ja lähiyhteisöjen ja kolmannen sektorin vastuuta - näistä haasteista tulisi puhua. Ja niistä olemme kirjamme kirjoittaneet.

Perjantai 14.3.

Aamupäivä kuluu Pirkkalassa Tuukan kanssa esitteitä jakamassa. Tuukka tuli eilen Turusta osallistumaan kampanjan loppumetreille. Hän opiskelee siellä uskontotiedettä, filosofiaa ja luovaa kirjoittamista. Esitteiden jakamisen lomassa hän esittelee ideansa luovan kirjoittamisen kurssille tehtäväksi novelliksi: työttömäksi joutunut suomalaismies juttelee taloyhtiön saunassa kaikkia mielistelevän kansanedustajaehdokkaan kanssa. Juuri kun keskustelu siirtyy poliitikkojen haukkumisesta maahanmuuttajien sättimiseen, sisään astuu alaston musta mies, työttömän naapuriin muuttanut somali.

Pohdimme, miten tarina voisi jatkua. Vaikeneeko työtön mies vai jatkaako sättimistä? Myötäileekö kansanedustajaehdokas edelleen miehen rasistisia kantoja vai siirtyykö puolustamaan mustaa? Löytyykö saunan lauteilla kansainvälinen, hikinen solidaarisuus?

Iltapäivällä menen Akateemiseen kirjakauppaan. Esittelemme Teren ja Juhan kanssa Viettelevää politiikkaa ja jaamme nimmareita kirjan ostajille. Hauska tilanne: seisoskelemme pari tuntia Akateemisen kassan vieressä ja siihen pysähtyy tasaiseen tahtiin ihmisiä. Välillä keskustelu on intiimiä kahdenkeskistä vuoropuhelua, välillä paikalle tulee asiakkaita, joiden kanssa syntyy kunnon suuriääninen väittely, joka kääntää päitä joka puolella.

Vaikka kyse on kirjaesittelystä, paikalla käy myös Juhan ja mun äänestäjiä. Saan vastata kysymyksiin liito-oravien suojelusta ja Lokomon tehtaan päästöistä, ja siitä, miten talouskasvu ja ympäristö sopivat yhteen. (Liito-oravista olen muuten sitä mieltä, että niiden suojelussa olennaista on metsänkäsittelytapojen pehmentäminen niin, että riittävän laajoja yhtenäisiä metsävyöhykkeitä säilyy ja metsän monimuotoisuus ei vähene. Sen sijaan kaupunkien reunametsien koskemattomuus ei ole liito-oravakannan kannalta olennainen kysymys.)

Ennen iltasaunaa jaamme Irenen kanssa vielä tunnin ajan Stockmannin edessä esitteitä. On mukava huomata, että yhä useampi vastaantulija tunnistaa minut, kampanja on purrut. Myös omia äänestäjiäni tulee kättelemään, vaihtamaan ajatuksia ja toivottamaan onnea.

Lauantai 15.3.

Oma kampanjani huipentuu Koskikeskuksessa klo 12 alkavaan lastentapahtumaan. Olemme järkänneet sen Perttu Pesän kanssa, tarjolla on lastenlauluja, taikuri Sir Richard, konservatorion jazzbalettiryhmä, jossa tanssii meidän Vilja, sekä tietysti ilmapalloja, karkkeja ja ehkä pari pientä puheenvuoroa herroilta numero 77 ja 80.

Koskikeskuksen jälkeen aion pyöriä keskustorilla ja kävelykaduilla alkuiltaan saakka. Hyvillä mielen jään odottamaan sunnuntai-iltaa. Tiedän, että vihreille ja minulle henkilökohtaisesti on tulossa vaalivoitto. Onko se riittävä, sen ratkaisevat äänestäjät. Se on demokratiaa. Hyvä niin.

 

 
 
Viimeksi muokattu: February 18 2007 23:30:30.